On tosiaan puz-plank. Ihan viimesen päälle nuoltu ja putsattu. Lensimme tiistaina Qingdaohon ja jatkoimme sieltä autolla Shouguangiin ja sieltä sitten keskiviikkona takaisin Qingdaohon, missä oli sitten pari kolme tuntia aikaa kattella kaupunkia, biitsejä ja vilaukselta myös olympialaisten purjehdusstadionia.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

No, mutta sitä ennen Qingdaohon tultaessa kävimme taas syömässä lentokenttää lähellä olevassa hotellissa, saavuimmehan juuri parhaaseen lounasaikaan. Ja taas tietysti ravintolan  näyttelyhalliin katselemaan kaikkia niitä "herkkuja", mitä tarjolla on. Yhdessä laatikossa kihisi kasa skorpioneja, joita kuulema on kiva öljyssä paistettuna vattaansa varistaa, mutta tilaamatta jäi.

 

Shouguanissa oli sitten parit miittinkit. Ja miittinkien jälkeen Peter halusi antaa pari aivan tavallista  liikelahjaa parille avainhenkilölle, nahkalompsa, vyö, paita yms., mutta sepä ei Kiinassa olekaan aivan yksinkertaista. Pakko oli odottaa yötä ja pimeän tuloa. Tehtaalla ei tällaisia lahjuksia voi kerta kaikkiaan jakaa, syystä tai toisesta.

 

No, sinänsä homma on OK, koska tällä seudulla pienemmätkin päälliköt tekevät duunia aamuvarhaisesta iltapimeään ja vielä sen jälkeenkin, ilta kun alkaa hämärtää pian jo seittemän jälkeen tähän aikaan vuodesta. Työpäivä alkaa kasilta aamulla, puolilta päivin on reilu ruokis, pari tuntia, sitten jatketaan puol seiskaan, käydään illallisella ja sitten jatkuu vapaaehtoinen  ja täysin palkaton ylityö iltakymppiin. Ja tämä sama rumba joka ikinen päivä, seitsemän päivää viikossa, lauantait ja sunnuntait mukaan lukien! Että silleen.

 

No, me kävimme Peterin kanssa illallisella, emme tilanneet pääskysenpesiä, vaikka niitäkin oli listalla (40 euroa per pesä) ja sitten illallisen ja parin oluen jälkeen Peter lähti yön pimeyteen jakelemaan lahjuksiaan. Pimeetä hommaa!

 

Keskiviikkona piipahdimme aamulla Rizhaossa, lounaalla kävimme paikallisessa KFC-hampurilaisravintolassa, ekaa kertaa muuten meikäläisen elämässä (!),  ja siitä sitten ihmettelemään Qingdaon kaupunkia. Tässä pari kuvaakin paikan päältä, erityisesti olympiapurjehdusstadikalta. Toivottavasti levämatot on saatu putsattua ja kaikki menee putkeen. Kiinalaiset ainakin ovat aivan täpinöissään. Monet tosin pelkäävät terrori-iskuja ja sanovat, että paras ja turvallisin paikka seurata kisoja on olohuoneen telkkari.

 

 

Etualallla Kiinan kansallislaulun säveltäjän patsas, herra XX, eli kaiketi jotain 1912-1935 muistaakseni, taustalla purjehdusstadion.

 

 

Kuuma on ja kiinattaret tosiaankin suojaavat, aina ja kaikkialla, usein hämmästyttävän vaaleankin ihonsa liialliselta auringolta. Rusketus ei ole muotia täällä.

 

 

Uutisankkurimme pelipaikoilla, taas ennen aikojaan...