Kenkien ostaminen ei Kiinassa ole ihan helppoa, miesten kokoja kun ei tahdo löytää sitten millään ja nyt alkoi jo olla kiire, kun ainoat uskollisesti jo yli kymmenen vuotta palvelleet nahkakengät eivät enää tahtoneet pysyä koossa pikaliimallakaan. Missä tahansa kiinalaisten kenkäkaupassa suurin koko on joko 42 tai 43 eikä niitäkään ole saatavilla ihan joka mallista, joten muuta vaihtoehtoa ei jää kuin marssia feikkimarkkinoille siinä toivossa, että miesten kokoja olisi saatavilla. No, tämän seudun suosituimmalla feikkarilla Hong Mei Lulla kenkävalikoima on aika onneton ja koska paikka on myös turizmojen suuressa suosiossa, alkaa hinnoissa olla jo jonkun verran jenkkituristilisää. Parasta on siis marssia pari korttelia syrjempään JianHui Lun feikkareille, mistä sitten tarttuikin mukaan yhdet Pradan mustat ja Bossin ruskeat nahkakengät yhteishintaan 70 euroa, missä taitaa hieman ilmaa olla niissäkin, sen verran helpolla lähtivät. Mutta täälläkin koot  loppuivat neljäneloseen, joten todella isokenkäisillä ainut vaihtoehto on joko teettää kenkänsä suutarilla tai sitten marssia Jinling-kadun musiikkiliikkeisiin ja tiedustella edullisia viulukoteloita.

 

Uusi sohvakin tuli tilattua, täällä kun nekin  ovat halvempia kuin Suomessa eikä teettäminen omien mallien ja mittojen mukaan ole sekään aivan älyttömän kallista. Itse asiassa tilasimme kulmasohvan, TV-tason ja rahin, mallit erään tunnetun kotimaisen huonekaluyrityksen kuvastosta, vähän lisätietoa ja mittoja netistä, sitten valkaamaan kankaita, ja koko paketin hinnaksi tuli reilusti alle puolet siitä, mitä pelkkä kulmasohva olisi Suomessa maksanut. Toimitusaika 3 viikkoa ja takuu 2 vuotta.

 

Pitkänäperjantaina oli Annen synttärit ja niinpä sitä lähdettiinkin sitten  pitkästä aikaa  bilettämään kaupungille, tällä kertaa ihan vaan kahdestaan. Aluksi tyhjennettiin yksi skumppa Papas Beerstubessa ja sitten perään pikku illallinen intialaisessa Bukhara-ravintolassa. Matka jatkui sitten Big Bamboon yläkertaan, josta saimme päähämme lähteä vielä keskustaan HengShan-kadun baarimaailmaa ihmettelemään. Bourbon Street, tai nykyään se taitaa kulkea nimellä SBS 191, oli aikamoinen pettymys, joskus pari kertaa kun siellä on aiemmin  tullut keskellä viikkoa käytyä, on aina ollut tarjolla livebändi ja vähintäänkin siedettävää bilemusaa, mutta nyt ei muuta kuin tylsää konejytkettä ja kallista olutta, joten marssimme sitten Zapatakseen, missä on yksi kaupungin parhaista terasseista ja meno vilkasta ja kansainvälistä aamuun saakka, takuuvarmasti

 

Pettyä ei tarvinnut nytkään. Ilta oli tosin hieman viileä vielä terassilla istuskeluun, mutta sisällä bileet olivat taattua Zapatas-tasoa. Porukkaa on tosiaan kaikkialta maailmasta, euroopasta, amerikoista, japanista, koreasta, australiasta, jopa muutamia kiinalaisiakin joukossa, tunnelma katossa ja baaritiskillä tanssiminen lähes pakollista. Ja jottei meno hyytyisi ja juhlaväen laulu katkeaisi liian aikaisin, käy baarimikko tai –miisu välillä kaatelemassa pullosta viskiä janoisten sielujen kurkkuun – talo tarjoaa.

 

Janoisia paikalla?

Glug glug.

Satunnaista bilekansaa

Lauantai menikin sitten lepäillessä ja kaupungilla kuljeskellessa, olihan keli mitä parhain. Kevät ja aurinko saa kiinalaisenkin heittämään turkin nurkkaan ja ottamaan ilon irti kevään ensimmäisistä hellepäivistä. Kansan aukion kupeessa oli lauantaina iltapäivällä varsin remakan oloinen kiinalainen pumppu pitämässä tunnelmaa yllä ja kansa oli tuota pikaa menossa mukana. Annea jälkikäteen hieman harmitti, kun ei lähtenyt etualalla itsekseen veivaavan hampaattoman papparaisen kanssa estradille. Tämän keväisen ja hyväntuulisen videopätkän myötä   http://www.city.fi/antitv/klippi/25688/    toivotan oikein hyvää alkanutta kevättä ja pääsiäistä kaikille miljoonille lukijoilleni ympäri maailman.

 

Nyt viikonloppuna keli on puolipilvinen ja helteisen lämmin. Sortseissa tarkenee mainiosti. Kertoimia on pakko levittää pintaan, olkapäät kärvähtivät jo eilen. Kesä on tullut, viimeinkin!