Snow, nuori myyntiassarimme, oli jo jonkun aikaa houkutellut meitä vierailemaan erään ystävättärensä hiljakkoin perustamassa kapakassa Nantongissa ja viimein jokunen viikko sitten eräänä maanantai-iltana päätimme piipahtaa paikan päällä. Ihan oli mukavan ja länsimaalaisen oloinen pubi, oli bilis ja kaikki. Väkeä ei kuitenkaan ollut meidän lisäksi kuin pari hassua heeboa, maanantai kun oli. Siinä sitten hetken läiskimme palloja pussiin, mutta kun se ei hotsittanut ei minua eikä kiinalaisiakaan, niin sitten piti ryhtyä noppasille. Tämän hauskan baariajanvietteen juoni menee suunnilleen siten, että ensin jokaiselle annetaan omat 5 noppaa sekä nopanheittoon sopiva läpinäkymätön kippo. Aluksi kaikki heittävät omat noppansa yhtäaikaa siten, että nopat jäävät ylösalaisin käännetyn kipon sisään ja sitten kurkataan omat nopat siten, että muut eivät nää. Sitten alkaa varsinainen peli. Meitä oli pöydässä neljä pelaajaa, joten esimerkki menee sitten tuon mukaan.
 
No, jos vaikka mulle on tullut lukemat 1-2-2-4-5, niin sitten voisin ehkä arvata, että jos kaikilla kolmella muulla olis edes yksi kakkonen kullakin, niin sitten meillä olis kaikilla yhteensä 5 kakkosta. Kuutosia mulla sen sijaan ei ole, joten voi olla, että kuutosten yhteismääräkin on aika pieni, ellei sitten jollakin ole sattumalta vaikka neljää kuutosta, sitähän ei voi tietää. No joka tapauklsessa nyt ryhdytään vuoronperään antamaan lupauksia siitä, että kuinka monta kappaletta jotakin valittua silmälukua pöydässä yhteensä esiintyy. Seuraavan on pistettävä paremmaksi ja jos lupaus nousee jo liian kovan tuntuiseksi, niin silloin kuka tahansa voi keskeyttää tarjoomisen sanomalla, että paskaa puhut. Tällöin kaikki paljastavat noppansa ja liikoja luvannut tai sitten se, joka ei uskonut todeksi osoittautunutta tarjousta, joutuu hörppäämään pikkiriikkisen olutmukinsa tyhjäksi. Ja kiinalaisista tämä kaikki oli aivan äärimmäisen hauskaa ja naurunremakka oli jokaisen kierroksen jälkeen aivan hirvittävä, kun kierroksen lopuksi nopat paljastettiin ja pelin hävinnyt joutui juomaan fingerporillisen rangaistukseksi. Ja kun tämä on aika nopeatempoinen peli, minuutissa vetää hyvinkin kierroksen tai jopa pari, niin parissa tunnissa
 ehtii tätäkin hullutusta aika monta kertaa harjoittamaan. Puhhuh!
 
Puoli kymmeneltä illalla Snown puhelin soi. Hänen isänsä soitti ja käski 25 v tytärtään tulemaan kotiin. Ja Snow lähti saman tien. Näin Kiinassa. Mekin hörpimme mukimme tyhjiksi ja painuimme pehkuihin hotelliin.
 
Kaikenlaista pientä ja kummallista sitä edelleen näkee, vaikka näitä ei enää jaksa hämmästellä sen enempää. Missään muualla en ole nähnyt enkä ihan kohta usko näkevänikään, että kun astut ulos paperitehtaan portista, niin heti portin ulkopuolella on paimenpoika, tai oikeammin vanha ukko, satapäisen kilipukkilaumansa kanssa, mistä puolen sataa järsii hiekan ja pölyn ryvettämää heinikkoa tien poskessa ja loput maleksivat tiellä liikennettä tukkimassa. Tai siis eivät ne mitään siinä tuki, kun liikennettäkään ei juuri ole. Mitä nyt joku mopo silloin tällöin.
 
Maissisadon korjuu on näköjään päättynyt ja täällä ShganDongin maakunnassa, missä olemme tällä viikolla kierrelleet, maissia tosiaan tuntuu riittävän. Tähkien kuivattamiseen ei kiinalaisilla näemmä ole mitään erityisiä tiloja, vaan tähkiä on siellä ja tähkiä on täällä, pitkin ja poikin talojen katoilla, pölyisillä ja hiekkaisilla katujen varsilla kulkukoirien, autonromujen, tyhjien pullojen ja kaikenlaisen saastan keskellä. No, kaipa ne siinä sitten kuivuvat, mutta miten hyvin ne enää ihmisravinnoksi kelpaavat, se on eri asia.
 
PuYangissa yövyimme eräässä hotellissa ja hotellin ravintola tarjosi illalla 4 euron hintaan ihan kohtuullisen puffapöydän juomineen. Juomana oli mehua ja paikallista kolajuomaa sekä olutta niin paljon kuin napa kestää. Oluen lisäksi pöytä lähes notkui 1,25 desin bajiupulloista (tärpätiltä haiseva ja maistuva paikallinen viina, tämä versio 56%) sekä samankokoisista 35% kiinalaisista ”potenssilääkepulloista”, mitkä sisälsivät yllättävän hyvänmakuista rohtoa, mikä on valmistettu vanhan ja perinteikkään ja ilmeisesti myös taatusti tehokkaan reseptin mukaan yrteillä sekä koiran, härän ja peuran sukuelimillä maustetusta viinasta. Aika monta pulloa tuota ihmetroppia siinä turistessa meni, mutta lieneekö sitten syytä huoleen, kun mitään keskivahvaa humalatilaa ja sitä seurannutta aamuista päänsärkyä kummempaa vaikutusta sillä ei ollut.
 
Siinä maailmaa parantaessa viereisessä pöydässä koko ajan tummissa aurinkolaseissa illastanut gangsteri saapui pöytäämme jakelemaan käyntikorttejaan. Kortin kääntöpuolella oli pitkä lista kaverin konsulttitoimiston palveluksista, mihin kuului kaikenlaisen tavaran hankkiminen kaikinlaisin keinoin samoin kuin velkojen nyhtäminenkin, huorien ja tanssityttöjen toimittaminen sekä kilpailun rajoittaminen ja kilpailijoiden eliminointi. Kortti on edelleen paidan rintataskussa, jos vaikka sattuis tartteen.
 
Eilen palattiin reissulta takaisin Shanghaihin ja totuttuun tapaan Jinanista lähtevä kone oli 2,5 tuntia myöhässä, joten käkkiä saatiin taas. Perillä olin vasta noin klo 23.00. Kyllä matkailu avartaa!
 
No, tänään oli hieman relampi päivä sitten. Herätys ysiltä ja sitten 11.39 junaan Dayangiin. Reilun parinsadan kilsan matka taittui mukavasti ykkösluokan vaunussa läppäristä leffaa katsellen, lipun hinta todella modernissa ja siistissä vaunussa yhteen suuntaan oli 8 €. Sitten perillä tunnin palaveri ja iltajunalla takas. Kämpillä vähän yli kasilta, Papas Beerstuubeen snitzelille ja parille Bitburgerille, tunnin öljymassageen ja sitten kotiin naputtamaan blogia ja nukkumaan. Sunnuntaina olis sitten hirmuinen lento Sydneyn kautta Melbourneen noin viikoksi.