HaMi Lun Hamppari

perjantai, 13. marraskuu 2009

”Meillä on ongelma passinne kanssa”

Näillä sanoilla minut toivotettiin pari kolme viikkoa sitten tervetulleeksi Australiaan Sydneyn lentokentällä ja samaan hengenvetoon passin tarkastanut virkailija käski astumaan sivuun ja odottamaan kahta muuta virkailijaa, jotka tulivatkin pikimmiten paikalle ja pyysivät seuraamaan. Siellä sivummalla minut sitten istutettiin kälyselle sohvalle parin muun epäilyttävän rastaletin kanssa ja passi vietiin jonnekin, missä sitä sitten tutkittiin. Mikähän siinäkin sitten oli vikana? No, ei siinä onneksi kauaa mennyt, virkailija palasi hetken kuluttua takaisin paljain käsin ilman kumihanskaa ja tenttasi vaan lyhyesti, että mitä minä olin Kiinassa tehnyt ja mitä ihmettä minä aion Australiassa tehdä. No, mnä selitin ja kun olin vielä pyynnöstä esittänyt paluulippuni Shanghaihin, niin päästivät sitten menemään ja antoivat vielä leimatun passinkin takaisin.

Dominic oli sovitusti vastassa ja siitä sitten jatkoimme Melbournen koneeseen. Melbournessa vuokrasimme auton ja aatkoimme hotellille, mikä sijaitsi keskustan Eteläpuolella aivan kävelymatkan päässä. Itse jäin hotellille toipumaan koko yön kestäneestä lennosta ja ja Dominic painui toimistolle kadun toiselle puolelle.

Parin tunnin nokosten jälkeen lähdin ottamaan hiukan ensituntumaa kaupunkiin ja vaihtamaan rahaa. Lähdin kulkemaan kohti keskustaa ja saavuinkin melko pian Yarra-joen yli keskustaan Federation Squarelle, mikä on yksi kaupungin asukkaiden kokoontumispaikoista. Täällä sijaitsee myös rautatieasema ja turistineuvontakeskus sekä liuta rahanvaihtokioskeja, paras ja edullisin (ei vaihtopalkkiota) oli hieman vielä tästä pohjoiseen muistaakseni Swanston Streetin numerossa 96. Pienen rundin jälkeen palasin takaisin hotlaan ja sitten nautimme Dominicin kanssa erinomaisen italialaisen päivällisen. Uni tuli aika nopeasti sen älkeen.

The bridge ovet the Yarra river

Pari päivää kiersimme asiakkaita, mutta torstain ja perjantain olin ottanut vapaaksi ja lähdin sitten omin nokkineni kaupunkia kiertelemään ja mikäs siinä oli kierrellessä, ilma oli keväinen ja melko lämmin, tuulettomissa ja auringon paistaessa olisi tarjennut sortseissakin, illalla kyllä oli syytä ottaa takki mukaan.

State library

Melbourne on erittäin helppo paikka liikkua ja katsella ympärilleen. Keskustan muodostavalla suorakaiteen muotoisella alueella kulkee ilmainen ”City Circle” -ratikka varsin taajaan ympäri keskustaa aamusta iltamyöhään, millä kannattaa huristella aina kohdalle osuessa, vaikka jalankin keskustassa pääsee varsin näppärästi ja joutuisasti liikkumaan. Lisäksi kaupunkia kiertää noin aamukymmeneltä alkaen ilmainen Sight Seeing –dösä, mikä tekee puolentoistatunnin kiekan kaupungin keskustan ympäri pysähtyen noin tusinassa eri kohteessa. Pakettiin kuuluu vielä hyvä englanninkielinen selostus kaikesta ympärillä olevasta eli kannattaa hypätä kyytiin. Reitttikarttoja, mitkä sopivat hyvin myös jalan kulkevien suunnistuskartoiksi, on saatavissa hotelleista, turizmoneuvonnasta ja tietenkin itse dösästä.

The Royal Exhibition Hall

Eniten silmiin ehkä pistää kaupungin siisteys ja varsinkin lukuisat ja erittäin hyvin hoidetut puistot, joita on tosiaan aivan joka puolella kaupunkia sekä lisäksi lukuisat hölkkääjät, joita tosiaan riittää kaikkiin puistoihin lähes kaikkina kellonaikoina, mutta erityisesti lounasaikaan ja duunipäivän päätteeksi, sillä lenkkeily näyttää todellakin olevan kaupunkilaisten ykkösharrastus ja small talkin aiheet kääntyvätkin hyvin usein juuri tähän aiheeseen.

Kings Domain

Kahdessa päivässä tulikin sitten dallattua yhteensä 20 tuntia ympäri kaupunkia ja lyhyt luettelo suositeltavista koteista voisi olla vaikkapa tällainen: Lygon Streetin italialaiskuppilat, Botanic Gardens ja Kings Domain, St. Patricks Cathedral, Federation Square ja keskustan monet kadut ja kujat yleensäkin, , Melbourne Museum ja vieressä oleva 1880 rakennettu Royal Exhibition Hall, St Victorias Market, mistä voi ostaa käytännössä melkein mitä vain, ehkäpä Immigration Museumissakin voisi piipahtaa, jos ylimääräistä aikaa on. China Town eikä toisaalta Water Frontkaan kyllä säväyttänyt laisinkaan. Yöelämään en tällä kertaa tutustunut laisinkaan, parissa pubissa piipahdin iltakaljalla, mutta yksin keikkuminen sen pidempään ei ihmeemmin huvittanut.

State Library

Lauantaina 24.10. sitten Shanghain koneeseen ja siitä yhden huilipäivän päästä pariksi kolmeksi viikoksi koti-Suomeen.

Paluulento Shanghaista Helsinkiin sujui melko mukavasti. Paikkanumeroni oli 33C, joten takanani ei istunut ketään ja siitä saattoi siten hyvällä omalla tunnolla paiskata istuimen selkänojan niin taakse kuin sen sai. Ainoa haittapuoli oli se, että tuo paikka oli koneen puolivälin tienoilla aivan vessojen kohdalle ja aivan siihen silmien alle ja korvan juureen kertyi tämän tästä joukko kiinalaisia perseitä heilumaan ja keikkumaan. Tuskaisimmat eivät ujostelleet päästellä remakoita pieruja ja niinpä sitten olikin pakko tältä äänimaailmalta suojautuakseni vääntää kuulokkeiden volyymi muutama pykälä kovemmalle. Pariin otteeseen kävi jo hetken mielessä, että josko pihistäisi vieressä torkkuvalta kaverilta hänen kuulokkeensa ja tunkisi nämä korvanapit sieraimiin.

perjantai, 16. lokakuu 2009

Tärpättiä käkättimeen

Snow, nuori myyntiassarimme, oli jo jonkun aikaa houkutellut meitä vierailemaan erään ystävättärensä hiljakkoin perustamassa kapakassa Nantongissa ja viimein jokunen viikko sitten eräänä maanantai-iltana päätimme piipahtaa paikan päällä. Ihan oli mukavan ja länsimaalaisen oloinen pubi, oli bilis ja kaikki. Väkeä ei kuitenkaan ollut meidän lisäksi kuin pari hassua heeboa, maanantai kun oli. Siinä sitten hetken läiskimme palloja pussiin, mutta kun se ei hotsittanut ei minua eikä kiinalaisiakaan, niin sitten piti ryhtyä noppasille. Tämän hauskan baariajanvietteen juoni menee suunnilleen siten, että ensin jokaiselle annetaan omat 5 noppaa sekä nopanheittoon sopiva läpinäkymätön kippo. Aluksi kaikki heittävät omat noppansa yhtäaikaa siten, että nopat jäävät ylösalaisin käännetyn kipon sisään ja sitten kurkataan omat nopat siten, että muut eivät nää. Sitten alkaa varsinainen peli. Meitä oli pöydässä neljä pelaajaa, joten esimerkki menee sitten tuon mukaan.

No, jos vaikka mulle on tullut lukemat 1-2-2-4-5, niin sitten voisin ehkä arvata, että jos kaikilla kolmella muulla olis edes yksi kakkonen kullakin, niin sitten meillä olis kaikilla yhteensä 5 kakkosta. Kuutosia mulla sen sijaan ei ole, joten voi olla, että kuutosten yhteismääräkin on aika pieni, ellei sitten jollakin ole sattumalta vaikka neljää kuutosta, sitähän ei voi tietää. No joka tapauklsessa nyt ryhdytään vuoronperään antamaan lupauksia siitä, että kuinka monta kappaletta jotakin valittua silmälukua pöydässä yhteensä esiintyy. Seuraavan on pistettävä paremmaksi ja jos lupaus nousee jo liian kovan tuntuiseksi, niin silloin kuka tahansa voi keskeyttää tarjoomisen sanomalla, että paskaa puhut. Tällöin kaikki paljastavat noppansa ja liikoja luvannut tai sitten se, joka ei uskonut todeksi osoittautunutta tarjousta, joutuu hörppäämään pikkiriikkisen olutmukinsa tyhjäksi. Ja kiinalaisista tämä kaikki oli aivan äärimmäisen hauskaa ja naurunremakka oli jokaisen kierroksen jälkeen aivan hirvittävä, kun kierroksen lopuksi nopat paljastettiin ja pelin hävinnyt joutui juomaan fingerporillisen rangaistukseksi. Ja kun tämä on aika nopeatempoinen peli, minuutissa vetää hyvinkin kierroksen tai jopa pari, niin parissa tunnissa

ehtii tätäkin hullutusta aika monta kertaa harjoittamaan. Puhhuh!

Puoli kymmeneltä illalla Snown puhelin soi. Hänen isänsä soitti ja käski 25 v tytärtään tulemaan kotiin. Ja Snow lähti saman tien. Näin Kiinassa. Mekin hörpimme mukimme tyhjiksi ja painuimme pehkuihin hotelliin.

Kaikenlaista pientä ja kummallista sitä edelleen näkee, vaikka näitä ei enää jaksa hämmästellä sen enempää. Missään muualla en ole nähnyt enkä ihan kohta usko näkevänikään, että kun astut ulos paperitehtaan portista, niin heti portin ulkopuolella on paimenpoika, tai oikeammin vanha ukko, satapäisen kilipukkilaumansa kanssa, mistä puolen sataa järsii hiekan ja pölyn ryvettämää heinikkoa tien poskessa ja loput maleksivat tiellä liikennettä tukkimassa. Tai siis eivät ne mitään siinä tuki, kun liikennettäkään ei juuri ole. Mitä nyt joku mopo silloin tällöin.

Maissisadon korjuu on näköjään päättynyt ja täällä ShganDongin maakunnassa, missä olemme tällä viikolla kierrelleet, maissia tosiaan tuntuu riittävän. Tähkien kuivattamiseen ei kiinalaisilla näemmä ole mitään erityisiä tiloja, vaan tähkiä on siellä ja tähkiä on täällä, pitkin ja poikin talojen katoilla, pölyisillä ja hiekkaisilla katujen varsilla kulkukoirien, autonromujen, tyhjien pullojen ja kaikenlaisen saastan keskellä. No, kaipa ne siinä sitten kuivuvat, mutta miten hyvin ne enää ihmisravinnoksi kelpaavat, se on eri asia.

PuYangissa yövyimme eräässä hotellissa ja hotellin ravintola tarjosi illalla 4 euron hintaan ihan kohtuullisen puffapöydän juomineen. Juomana oli mehua ja paikallista kolajuomaa sekä olutta niin paljon kuin napa kestää. Oluen lisäksi pöytä lähes notkui 1,25 desin bajiupulloista (tärpätiltä haiseva ja maistuva paikallinen viina, tämä versio 56%) sekä samankokoisista 35% kiinalaisista ”potenssilääkepulloista”, mitkä sisälsivät yllättävän hyvänmakuista rohtoa, mikä on valmistettu vanhan ja perinteikkään ja ilmeisesti myös taatusti tehokkaan reseptin mukaan yrteillä sekä koiran, härän ja peuran sukuelimillä maustetusta viinasta. Aika monta pulloa tuota ihmetroppia siinä turistessa meni, mutta lieneekö sitten syytä huoleen, kun mitään keskivahvaa humalatilaa ja sitä seurannutta aamuista päänsärkyä kummempaa vaikutusta sillä ei ollut.

Siinä maailmaa parantaessa viereisessä pöydässä koko ajan tummissa aurinkolaseissa illastanut gangsteri saapui pöytäämme jakelemaan käyntikorttejaan. Kortin kääntöpuolella oli pitkä lista kaverin konsulttitoimiston palveluksista, mihin kuului kaikenlaisen tavaran hankkiminen kaikinlaisin keinoin samoin kuin velkojen nyhtäminenkin, huorien ja tanssityttöjen toimittaminen sekä kilpailun rajoittaminen ja kilpailijoiden eliminointi. Kortti on edelleen paidan rintataskussa, jos vaikka sattuis tartteen.

Eilen palattiin reissulta takaisin Shanghaihin ja totuttuun tapaan Jinanista lähtevä kone oli 2,5 tuntia myöhässä, joten käkkiä saatiin taas. Perillä olin vasta noin klo 23.00. Kyllä matkailu avartaa!

No, tänään oli hieman relampi päivä sitten. Herätys ysiltä ja sitten 11.39 junaan Dayangiin. Reilun parinsadan kilsan matka taittui mukavasti ykkösluokan vaunussa läppäristä leffaa katsellen, lipun hinta todella modernissa ja siistissä vaunussa yhteen suuntaan oli 8 €. Sitten perillä tunnin palaveri ja iltajunalla takas. Kämpillä vähän yli kasilta, Papas Beerstuubeen snitzelille ja parille Bitburgerille, tunnin öljymassageen ja sitten kotiin naputtamaan blogia ja nukkumaan. Sunnuntaina olis sitten hirmuinen lento Sydneyn kautta Melbourneen noin viikoksi.

keskiviikko, 2. syyskuu 2009

Raportti kiinalaisesta prostituutiosta

En tiedä, millainen maksullisen seksin Mekka joku Bankok on, tai vaikkapa Pattaya, juttuja kyllä kuulee, mutta mikä niistä sitten on totta ja mikä ei. Edes Amsterdamissa en ole käynyt, Reeperbahnilla kylläkin joskus 80-luvun reilimatkoilla pelokkaasti kurkistamassa suuren ja syntisen maailman menoa, mutta jos mittarina käytetään mutu-tuntumalla laskettua tarjonnan määrää, erilaisten palveluiden kirjoa sekä eri lähteistä saatuja vinkkejä hinnoista, niin kyllä Shanghai ehdottomasti näihin ”mekkoihin” itseoikeutetusti kuuluu.

Satunnainen matkailija Shanghaihin tullessaan saa luultavasti ensimmäisenä aamuna hotellissa kouraansa Shanghai Dailyn tuoreen numeron (kuva), missä on takaosassa kahden aukeaman verran erilaisia 24 H hierontapalvelumainoksia liikemiehille. On Angel Massage, Twin Massage, Unforgettable Massage ja vaikka mitä. Aivan oikeata hierontaa sieltä saa, mutta oheispalveluna ja lisähinnasta saa sitten vaikka mitä. Kaikkea on tarjolla. Tyttö tulee sovitusti huoneeseen ja 5 minuutin hieronnan jälkeen alkaa kaupankäynti ja nämä hinnat ovat kaupungin korkeimmasta päästä, helpostikin 2-300 euroa täyshoidosta, mutta homma on helppoa – home delivery eli waimai.

Hierontapalveluja SHanghai Dailyssä

Yksi parhaista asioista Kiinassa ja Shanghaissa on hieronta, ehdottomasti. Sitä on tarjolla runsaasti ja hinta on edullinen, laatu tosin hieman vaihtelee samoin kuin hintakin. Kunnollisen paikan tunnistaa mm. siitä, että vastaanottohenkilökunnalla ja hierojilla on asialliset kiinalaistyyliset univormut ja hierojina on myös miehiä. Sen sijaan jos vastaan sipsuttelee minihameisia tyttöjä korkokengissään voi olla varma siitä, että muitakin palveluita normaalin hieronnan ohella on tarjolla, mikä näissä hierontapaikoissa yleensä käytännössä tarkoittaa sitä, että homma hoidetaan käsipelillä, tositoimiin haikailevat joutuvat suuntautumaan muualle. Tunnin hieronnan tällaisessa paikassa saa noin parillakymmenellä eurolla.

Niinsanottuja saunaklubeja on Shanghaissa ja muuallakin Kiinassa satunnaisesti. Useissa näistä voi ihan oikeasti saunoa ja kylpeä, jotkut ovat pelkkää prostituutiota varten ja useimmissa tavallisissakin saunaklubeissa on sitten olemassa yläkerta niitä varten, jotka sitten kaipaavat jotain muutakin kuin pelkkiä löylyjä. Ainakin oraalihommat hoituu ja hinta edelleen kuulema tämä melko vakkaritaksa 15-20 euroa per laaki.

Siellä täällä ympäri kaupunkia usein aivan tavallisten muiden kauppojen ja parturiliikkeiden joukossa on sitten näitä varsinaisia hieromalaitoksia tai oikeammin murjuja, joista toki niistäkin hierontaa saa, mutta mitkä ovat käytännössä pelkkää paukuttamista varten. Oven ulkopuolella pyörii monesti samanlainen mainostolppa kuin partureillakin, mutta sisällä näyteikkunassa istuu sitten joukko korkokenkäisiä tyttöjä minihameissaan (kuva) asiakkaita odottamassa. Illan pimetessä nämä näyteikkunat hohkaavat vaaleanpunaista valoa ja muutamilla seuduilla näitä pinkkejä kajastuksia voi olla tiheästi useammankin korttelin alueella. Hommelit hoidetaan suttuisissa takahuoneissa hyvin nopsasti parinkympin hintaan. Tanakka veikkaus on, että nämä ovat niitä takuuvarmoja matkamuistomestoja huolimattomille satunnaisille matkaajille.

Kiinalainen "Parturi-Kampaamo".

Rahalla saa ja netistä löytää. Kokeilepa Googlettaa hakusanoilla ”massage” ja “shanghai” tai vaikkapa “escort” ja “shanghai”. Kyllä löytyy. Hierontaa tarjoavat kotikäynteinä ihan kohtuuhintaan, mutta ensitilassa tarjotaan sitten muutakin. Hinnat ovat sadasta eurosta ylöspäin, mutta nämä ovatkin sitten alansa eliittiä ja hyvännäköisiä, ainakin nettikuvien perusteella ja kuuluvat selvästi samaan tuoteperheeseen lehti-ilmoittelijoiden kanssa.

Karaokebaareja Kiinassa todella riittää, sillä karaoke on ehdottomasti yksi kiinalaisten lempiharrastuksista. Kiinalaisten illanvietto kun alkaa tukevalla illallisella ja useimmiten sen jälkeen lähdetään joko kotiin tai sitten karaokeen. Laulamisen lisäksi karaokessa voi sitten puuhastella muutakin, jos niikseen tulee. Peruskuvio on se, että vuokrataan karaokehuone ja mennään sinne omalla porukalla lauleskelemaan, eväät ostetaan karaokebaarin omasta kaupasta oli se sitten mehua, kaljaa, viinaa tai pikku purtavaa. Siisteissä paikoissa vaan lauleskellaan, seurustellaan, juodaan ja heiteään noppaa, mutta sitten niissä toisissä eteen tuodaan yllättäen rivi naisia, joista sitten saa kukin valita oman seuralaisensa. Näiden seuralaisten homma on ensisijaisesti saada asiakkaat tilaamaan entistä enemmän viinaa, sekä asiakkaille itselleen että seuralaisille, sillä nämä seuralaiset saavat jokaisesta tilauksesta bonarit omalle tililleen. Saa kuulema hieman pussailla ja ehkä hiplatakin, yhdessä juodaan ja lauletaan. Mitä sitten tapahtuu karaoken jälkeen, se on sitten ihan vaan kahden kauppaa.....

Kiinalaisissa hotelleissa on käytännössä myös aina tarjolla hierontaa, mutta usein myös lisäpalveluja tavanomaiseen perinteiseen hierontaan on helposti saatavissa. Pariin otteeseen on käynyt niin, että hierontaa ei ole edes yritetty tarjota, vaan heti on tehty tarjous tositoimista 60-80 euron hintaan. Joissakin hotelleissa ilolinnut parveilevat aivan avoimesti hissien luona aulassa tai karaokebaarissa pokaa kyttäämässä. Huoneeseen tilattu hieroja on hieman hotellin tasosta riippuen sitten joko ammattitaitoinen hieroja tai sitten joissain tapauksissa ammattitaitoinen ilolintu eli aika arpapelia homma monesti on.

Ainakin täällä Shanghaissa on muutamia aktiivisia katuja, joissa kalaa pyydetään ja ilmeisesti kala myös pyydykseen käy. HengShan kadulla on runsaasti expattien suosimia ravintoloita ja siellä myös satunnaisesti liikkuu näitä irtopisteiden kalastelijoita, mutta varsinainen sumppu on sitten muutaman korttelin päässä oleva Tong Ren Lu, missä on sadan metrin pätkällä pubi jos toinenkin, on elävää musaa ja tarjoilua laidasta laitaan (kuva). Toisinaan on vaikeaa hypätä taksiin, koska samalla oven avauksella taksiin pamahtaa 3 huoraa. Parasta on siis ottaa taksi vasta korttelin parin päästä - tai sitten olla menemättä ollenkaan.

Tong Ren Lu

Tarjontaa siis on, ja kaiketi siis kysyntääkin, mutta poikkeaako tämä nyt sitten kuitenkaan mistään muusta suurkaupungista? Siis Helsinkiä suuremmasta.

keskiviikko, 19. elokuu 2009

Kuin muurahaiset

Tiistaina piipahdimme asiakaskäynnillä Suzhoussa ja sitten vedettiin muutaman asiakkaan kanssa taas kunnon kymmenen ruokalajin illallinen. Aika vaikeata oli ahtaa ruokaa kupuunsa, koska lounas oli ollut vasta yhden jälkeen ja illallinen aloitettiin jo kuuden maissa. Lautasella oli taas kaikenlaista, merimakkaroista marinoituihin katkarapuihin. Rapujakin oli, yksi kullekin, mutta täällä Kiinassa näköjään ravut monesti keitetään hyvin voimakkaassa mausteliemessä, ainakin curry ja joku muukin aavistuksen makea mauste maistui läpi ja siten ravun omasta miedosta mausta ei ollut jäljellä enää hitustakaan. Illallisen loppupuolella tuotiin vielä lautaselliset pääskysenpesäkeittoa, mikä oli uusi kokemus sekin. Rakenteeltaan se oli lähinnä mustaa, hienojakoista ja murskattua seinäsammalta, hyvin pehmeää ja tarjoiltiin kylmänä makeassa kirkkaassa liemessä. Ei oikein maistunut miltään. Hieman makealta.

Illallisella taas jutusteltiin niitä näitä, mutta erityisen kovasti kiinalaisia tuntuu puhuttavan poliisin tiukentunut ote kännissä autolla hurjasteleviin kiinalaisiin. Kyllä täällä aikaisemminkin on kait jonkinlaisia pykäliä rattijuoppuodesta ollut, mutta käytännössä asiaa ei ole juuri valvottu eikä myöskään siitä ole rangaistu, ellet sitten tunaroi kunnolla ja aja kolaria. Mutta nyt kesän aikan ote on tiukentunut ja poliisi on alkanut jopa puhalluttamaan autoilijoita, mikä on täällä aivan ennenkuulumatonta. Nyt ratista kärähtäville on luvassa parin viikon pakkoloma paikallisessa vankilassa ja päälle napsahtaa muutaman sadan rämpylän eli muutaman kymmenen euron sakko.

Matka Suzhouhun sujui nopeasti, edullisesti ja kätevästi junalla. Autolla aikaa tuhraantuu tyypillisesti tunnista puoleentoista hieman liikenteen ruuhkien mukaan, mutta junalla tuo vajaan sadan kilometrin pyrähdys taittuu puolessa tunnissa. Ekan luokan lippu yhteen suuntaan oli 31 rämpylää eli kolme euroa, junat ovat siistejä ja moderneja ja vaunut ilmastoituja, mikä onkin näillä lähes 40 asteen helteiillä aivan ”must”, vessat ovat siistejä, pytyllisiä ja hieman lentokonemaisia, ekassa luokassa tilaa on ruhtinaallisesti ja hieman yli kahdensadan nouseva matkavauhti ei tunnu pientä tytinää kummemmalta. Tänään tuli vielä junailtua sitten Danyangiin ja takaisin, matka-aika pari tuntia, kun autolla kuluu kolme ja puoli, lipun hinta 8 euroa suuntaansa.

Juna-asemat ovat sitten hieman eri asia. Jengiä nimittäin on ja paljon ja ryysikset sen mukaiset. Asemarakennuksen sisään ängetään monesta rinnakkaisesta jonosta, sitten perään on jonkinlainen turvatarkastus eli matkalainen kulkee metallinpaljastimen läpi ja kassit läpivalaistaan. Hieman siltä tuntui, että tuosta tarkastuksesta pääsee läpi kaikki maantiejyrää pienemmät metalliesineet eikä kassien läpivalaisukaan vakuuttanut, sen verran kovaan tahtiin kasseja kulki laitteen läpi ja ne kaksi passiivisina nuokkuvaa depiaattia laitteen takana taisivat ennemminkin seurata viereisestä monitorista paikalliselta kanavalta tulevaa Muumilakson tarinoita kuin laukkujen sisältöä. Ja ihan sama homma Suzhoun asemalla, ja Danyangin asemalla....

Tarkastuksen jälkeen mennään sitten odotusaulaan, joita on joka raiteelle omansa. Ja tietenkin aula on turvoksiin asti täynnä meluavia kiinalaisia ja laaja ja kaikuvarakenteinen halli vielä satakertaistaa tuon hälinän. Positiivista oli kuitenkin, että Shanghaissa junalipun hintaan kuului pieni pullollinen Tiibetin vuoristossa 5100 metrin korkeudessa sijaitsevasta jäätiköstä sulanutta ja pullotettua vettä, näin siis ainakin etiketin mukaan.

Ellei junalippua ole hommannut etukäteen ja aikoo jättää hankinnan syystä tai toisesta viimetinkaan, voi lipun saanti aiheuttaa stressiä. Esimerkiksi Suzhousta palatessamme emme olleet paluulippua varanneet, koska emme tienneet, mihin aikaan pääsisimme lähtemään. Asemalle saavuimme varttia ennen puoli yhdeeksän junaa ja lippujonot olivat joka luukulla aivan tolkuttomat. Snow ryntäsi jonoon ja Peter kadulle mustan pörssin lippuja etsimään. Täällä todellakin on näemmä tapana se, että lippuja kaupitellaan virallisten myyntiluukkujen lisäksi aseman ulkopuolella kadulla eikä hintakaan ole aivan mahdoton, tyypillisesti 5-10 rämpylää virallista hintaa korkeampi ja asiakkaita eli siis Matti Myöhäisiä tuntuu riittävän. No, Snow sai aika nopsasti seisomapaikkalipputiskiltä liput, koska se jono oli kaikista lyhin. Junassa nämä liput sitten voi vaihtaa pienestä lisämaksusta istumapaikkalippuun, jos vapaita paikkoja on. Ja olihan niitä, ainakin ravintolavaunussa, missä sitten imuroimme vielä pikaiset iltakaljat ennen Shanghaihin saapumistamme.

maanantai, 17. elokuu 2009

Kuka pelkää vapaata verkkoyhteisöä?

Niin, rakas päiväkirjani, anteeksi, että olet jäänyt sivuun kaikesta melskeestä viime aikoina, mutta selitän kyllä.... joskus myöhemmin.

Palasin tänään Shanghaihin mukavan, virkistävän ja suureksi osaksi myös säiden haltijoiden suosiman loman jälkeen. Maailma ei ole täällä miksikään muuttunut, kuumaa on ja kosteata, lämpötila varmaankin 35 päiväsaikaan ja satunnaiset ukkoskuurot eikun vaan lisäävät kosteutta, hikoilua ja tukalaa oloa.

Nyt ei tosiaankaan jaksa enää runoilla kovin pitkään, koneessa kun tuli nukuttua ehkä noin tunti (lähtö Stadista klo 17 Suomen aikaan ja laskeutuminen klo 08 Kiinan aikaan (03 Suomen aikaan)), ja nyt duunipäivän jälkeen täytyy koittaa hieman relata ja surffata netissä ennen kuin Nukku-Matti tulee ja vie mennessään.

Mutta mutta.....

Jo viime keväänä jossain vaiheessa Kiinan kommunistiperkeleet, mitkä suuressa viisaudessaan ovat jo kauan valvoneet ja rajoittaneet kiinalaisten nettiin pääsyä plokkaamalla sieltä kaiken arvelluttavaksi katsomansa aineiston, plokkasivat aivan yllättäen ja aivan täysin harmittomalta kuulostavan sivuston nimeltä YouTube, mutta nyt sitten kun yrittää kavereille lähettää kuulumisia FaceBookin kautta, niin eipä vaan ota toimiakseen! Perkele! Ennen lomia ei ollut pienintäkään ongelmaa. On se kumma, kun tuollainen sivusto koetaan uhkaksi suuressa ja mahtavassa Kiinassa! Mitä seuraavaksi? ..... Ei voi mitään.... krooooooooooooooooooooohhh!!!

Laskuri
Viimeisimmät kirjoitukset