Helteisen viikonlopun jälkeen, naama hieman auringosta kärvähtäneenä, lähdimme 28.4. Peterin kanssa piipahtamaan Nantongissa, missä rojekti etenee meistä huolimatta. Jangtse-joen yli menevää siltaa ei ole vieläkään avattu, vaikka se on ollut valmiina jo aika kauan ja avaijaisseremonioita on odoteltu jo jonkin aikaa. Ehkäpä sitten kiinalaisen kuukalenterin asento ei ole vielä ollut otollinen tai joku muu fengshuizydeemi ei vaan ole natsannut kohdalleen, eli lauttaliikenteen varassa oltiin edelleen.

Illalla sitten taas tietty illalliselle ja sen jälkeen oikeastaan ekaa kertaa kunnolla karaokeen, se kun tuntuu olevan kiinalaisten lempiharrastus. Tämä KTV –luola oli tosiaan maanalainen verkosto käytäviä, joiden varsilla oli sitten näitä karaokehuoneita eri kokoisia porukoita varten varmasti useita kymmeniä ellei jopa toista sataa. Respan kautta sisään, ja sitten kauppaan, mistä tilataan purtavaa ja juotavaa, huoneessa on sitten valmiina sohvat ja pöydät, videoskriini, skobet, mikit, marakasseja, tampuriini ynnä sun muuta rekvisiittaa, huoneen vuokra oli muutamia euroja tunnilta, alle kympin kumminkin. Ja eiku kiekumaan, kahteentoista saakka jaksoivat vinkua niitä kiinalaisia hittejään, minäkin jouduin kylmiltään vetämään "I am sailing" ja "Hey Jude" ryyppäysnoppapelin lomassa. Liitteenä lyhyt tuokio illan tunnelmista: www.city.fi/antitv/klippi/16791/

Niin, tämä oli sitten se normaali ja tavanomainen KTV eli karaoke, minkä lisäksi on sitten olemassa vielä ns. tuhma karaoke, mihin voi tilata seuralaiset paikalle ja jotka sitten laulavat joko itse tai asiakkaan kanssa, istuvat syliin ja antavat ehkä vähän paijatakin, jos asiakas sille päälle sattuu tulemaan, mutta ennen kaikkea provikkapalkkaisina pitävät huolen siitä, että kaljaa kuluu ja kippaavat itsekin toisinaan kaksin käsin, sillä joka pullosta tosiaan kolahtaa ropo omaankin taskuun. Sitten on vielä olemassa se tosi tuhma karaoke, missä kaikki on mahdollista….

Vappuaattona lähdettiin sitten iltalennolla perheen kanssa kohti Hainanin saarta (hai = meri, nan = etelä). Perillä Sanyan lentokentällä olimme joskus yhdeksän maissa, kamat hihnalta kainaloon ja ulos, missä paksu, kuuma ja kostea ilmamassa pamahti muurin lailla vastaan. Ja niin kuin oli sovittu, matkatoimiston tilaama autokyyti kuskeineen oli meitä vastassa odottamassa. Kaveri ei kuitenkaan osannut puhua sanaakaan englantia, vaan soitti jollekin kaverilleen, antoi puhelimen mulle ja sitten toisesta päästä alkoikin kuulua venäjää. Kysyin kaverilta, että eiks englanti suju ja koska ei tuntunut sujuvan, jatkoimme juttua sitten venäjäksi, kävihän se niinkin. Mistään sen kummemmasta ei ollut kuitenkaan kyse, kuin että halusivat vaan varmistaa, että oikeat ihmiset ovat menossa oikeaan paikkaan.

Perillä hotlassa (Resort Intime) kävi sitten selväksi, että miksi sitä venäjää oltiin heti ensimmäisenä tyrkyttämässä, paikka oli nääs ryssiä väärällään, PECTOPAHhejakin joka kulmassa, mutta eihän se menoa haitannut, tulipahan hiukan venäjääkin välillä verryteltyä. Vanhanpuoleista porukkaa olivat nuo venäläisetkin, suurin osa 50+ ja naiset muodottomiksi itsensä lihottaneita maatuskoja. No eipä tosiaan ole mikään ihmekään, kun aamiaisella katseli niitä valtavan korkeita kuhilaita viinereitä ja kaikenmaailman sarvia ja torvia notkuvia lautasia, mitä he eteensä kantoivat. Päivät sitten kieriskeltiin altaan reunalla silavaa tiristämässä kuin kunnon merinorsut konsanaan ja sitten illalla pynttäydyttiin 70-luvun Marimekon kukallisia keittiöverhoja muistuttaviin tai tiikerikuviollisiin niin äärettömän pinkeisiin ja suorastaan ällöttävän lyhyisiin kesäleninkeihin, että parempi oli pysyä kaukana, koska kukaan ei voinut tietää, että milloin, mistä kohdasta ja kuinka kovalla voimalla ratkeaa!

Kolmen murkkuikäisen pojan kanssa matkustaminen on oma taiteenlajinsa sekin ja kaiken lisäksi jälleen kerran sattui se "lapsiperheen tavanomainen" eli että juuri ennen matkaa yksi pojista sairastui johonkin flunssan tapaiseen, ja sitten heti perään ensimmäisenä lomapäivänä toinen poltti itsensä auringossa ihan kunnolla. Lauantaina pojan kurkkukipu oli sitten kuitenkin äitynyt niin pahaksi, että oli syytä hakeutua lääkäriin ihan vaan varmuuden vuoksi ja tietenkään lääkäri tai mikä lie ei puhunut englantia eikä venättäkään. Katseli kurkkuun ja näytti elekielellä, että turvoksissa on ja kun pyysimme vilkaisemaan särkevää korvaa myös, neiti otti fikkarin ja alkoi hieman hämillään kurkistella, että mikähän siellä on vikana, niin huomautimme hänelle, että jospa ottaisit tuon korvienkatseluvempeleen tuosta hyllyn reunalta, niin siihen hän sitten vaan levittelee käsiään ja ilvehtii, että ei toimi, ei toimi. No, kutsuttuaan paikalle vielä kolme sanaa englantia taitavan apulaisen he saivat selitettyä, että pitäis mennä kansansairaalaan rokotettavaksi. Emme menneet. Shanghaihin palattuamme sitten tosiaan laitettiin antibioottia suoraan suoneen, kurkkua ahdistanut paise puhkaistiin ja imettiin tyhjäksi, määrättiin vielä nappikuuri sekä parit antibioottispruuttaukset suoneen parin seuraavan päivän aikana ja kaverille itselleen kaikkein mieluisin eli viikon sairasloma.

Loma on kuitenkin aina loma kaikesta huolimatta, vaikka neljä päivää ei nyt niin kovin pitkä aika olekaan, mutta eipähän sitä ole ennen vappua tällaisissa merkeissä vietetykään. Ilmat suosivat, aurinko porotti mukavasti ja välillä hieman liiankin kuumasti puolipilviseltä taivaalta, meri kohisi, hiekka poltti päivisin jalkojen alla, palmut huojuivat, BBQ-ravintoloiden meriherkut levittivät iltaisin houkuttelevia tuoksujaan, olut oli kylmää, Mai Tait ja Tequila Sunriset edullisia ja kauniisti rakennettuja, mikäs siinä oli iltoja istuskellessa.

Ai niin, taisin just saada liput Olympialaisten fudiksen semifinaaliin sekä pronssiotteluun ja vielä parhailta paikoilta, osa fudismatseista kun pelataan täällä Shanghaissa.

Tämä on ensimmäinen bloggaukseni tällä foorumilla. Vanhempia tarinoita vuoden 2005 lopusta alkaen voi hakea osoitteesta http://lurps.city.fi