Räätälillä tuli käytyä taas vaihteeksi. Tällä kertaa piti teettää uusi tumma, oikeastaan pikimusta puku jo melko vanhan, mutta vielä hyväkuntoisen ja  hyvin päällemahtuvan puvun mallin mukaan, koska sellaista ei vielä vaatekaapissa ole ja koska ajat ovat nyt sellaiset, että mustalle puvulle käyttöä saattaa tulla hyvinkin pian. Siis ei sitten muuta kuin vanha puku mukaan ja kankaita valkkaamaan. Hinta tingittiin 650 rämpylään eli euron hieman heikennyttyä sitten viime kesän hinta pyörinee nyt siinä ehkä noin 75 eurossa, toimitusaika yksi viikko. Ja aivan kelpo puku siitä tulikin. Seuraavaksi tarttee varmaan teettää frakki. Jaa mitä varten? Tähän mennessä frakkia on tullut käytettyä kaks kertaa – ensin vanhojen päivänä buurisotien aikaan ja sitten omissa häissä, sekin männä vuostuhannella, mut kun kerran saa halavalla.....

 

Kengät pitäis kans hankkia. Nykyisistä 10 v vanhoista on korkolaput jo kertaalleen vaihdettu ja pariinkin kertaan muuten suutarilla paikkailtu ja silti alkaa jo yks sun toinen reuna hieman irvistää sen verran, että pikaliimatuubia sai vilauttaa tässä yks aamu. No, räätälireissulla tuli naapuripuodissa kokeiltua Bossin jalkineita, mutta kun oma tarjoukseni 20 euroa ei käynyt yksiin myyjän näkemysten kanssa, niin hyllylle jäivät vielä toistaiseksi, mutta jotkut kalossit kevään mittaan pitää kyllä saada. Samalta retkeltä tarttui sitten kyllä Sebagon purkkarit ja niistäkin sai jo pulittaa tuon kaksikymppisen.

 

XiTangissa eli läheisessä historiallisessa vesikaupungissa tuli piipahdettua naapureiden kanssa viime lauantaina, mikä muuten muistutti melko lailla ZhuJiaJiaon vastaavanlaista vesikaupunkia, missä käväistiin joulun tietämillä. Erona oli ennen kaikkea se, että täällä ei kerta kaikkiaan länkkärituristeja vilissyt, kuten ZhuJiaJiaossa, meidän lisäksi näin yhden ulkkariperheen ja yhden toisen pariskunnan teetä litkimässä, joten hintataso oli vielä karvan verran edullisempi kuin ZhuJiaJiaossa, mikä ei sekään paha ollut Shanghaihin verrattuna.

 

Kotipihalta matka kesti puolisentoista tuntia autolla ja pääsylippu oli 100 rämpylää, mihin sitten sisältyi pääsy erilaisiin pieniin näyttelyihin ja museoihin alueen sisällä, mutta joihin emme juuri vaivautuneet. Parissa pikkuruisessa puutarhassa kävimme, missä ei kyllä ollut juuri mitään ihmeellistä ja jossain toisessa näyttelyssä oli kahden minuutin ihmettelyn verran erilaisia muinaisia kattotiiliä rivissä ja pinossa ympäri huonetta, joten päätimme sitten vain vaellella pitkin kapeita kujia ja kanavan varsia, katsella ihmisvilinää, hämmästellä alkeellisia ja historiallisia taloja ja rakennuksia, missä ihmiset vieläkin elivät ja olivat kuka mitenkin ja nuuskia paikallisten käsityöläisten ja muiden helppoheikkien tarjontaa. Ja tarttuihan tältäkin reissulta mukaan taas jotain tuiki tarpeellista kuten esimerkiksi musta mokkastetson kahdella eurolla, ihan magee hiilipiirros XiTangin AnHui- sillasta kanaaleineen sun muineen, hinta lasitettuna ja kehystettynä 5 euroa, landelle rantasaunalle parit silkkiset tyynynpääliset kaks euroo kappale ja sitten vielä muutama silkkinen viinipullopussi euron kappale.

 

LiLongin vaimolla on enää karkeasti yksi kuukausi laskettuun aikaan ja toisen lapsen syntymään,  kaikki on sujunut tähän mennessä hyvin. Sairaala- ja lääkärikäynnit ovat menneet ilman ongelmia eivätkä viranomaiset ole muutenkaan asiaan puuttuneet. Hieman alkaa näyttää siltä, että tuo yhden lapsen politiikka olisi muutenkin murenemaan päin. Parlamentissakin, tai mikä hän nyt sitten lieneekään, on jo alkanut esiintyä soraääniä ja keskustelua aiheesta ja yllättävän monella alkaa jo olla kaksi lasta tai toinen tulossa tai vähintäänkin suunnitteilla. Kiinalaiset itse sanovat, että nykyään alkaa ruoka taas riittää, joten ainakaan ne, jotka itse toisesta lapsesta haaveilevat, eivät estettä haaveilleen näe, taikka sitten eivät yksinkertaisesti halua nähdä. Mutta on näitä kiinalaisia jo niin vaan perkeleesti, että mitä siitä sitten tulee, jos tästä todellakin tulee uusi villitys ja muoti-ilmiö?

 

Lamasta huolimatta Kiinalla tuntuu menevän edelleen kohtalaisen lujaa. Edellisen vuosineljänneksen kasvu tosin jäi ekaa kertaa vuosiin alle kymmenen prosentin johonkin reiluun kuuteen, mutta hallituksen lupaamien triljoonien elvytysrämpylöiden siivittämänä usko on edelleen vankka, että tämän vuoden kasvutavoite 8 % vielä saavutetaan, mikä sekin toki on paljon vaatimattomampi kuin ne toisella kymmenellä olevat kasvuluvut, joihin on viimeisen  viiden kuuden vuoden aikana totuttu. Hintojen nousukin on pysähtynyt ja CPI eli kuluttajahintaindeksi jopa laski helmikuussa ensi kertaa viiteen vuoteen.

 

Kevät taitaa vihdoinkin koittaa tänne Shanghaihin, siis vihdoinkin,  viimeiset viis kuus viikkoa on vaan satanut ja ollut aivan hemmetin koleeta. Helmikuun alussa oli pari päivää, jolloin rikottiin kahden kympin raja, mutta sama harmaus ja koleus palasi saman tien takaisin. Mutta nyt edellinen viikonloppu oli kerta kaikkiaan mainio ja sunnuntaina auriongossa hätyyteltiin jo hellelukemia ja koko alkava viikko mennään siinä kahden kympin huippeissa, joten eiköhän se siitä. Kotikadun mangoliapuutkin alkavat jo tunkea suuria valkoisia kukkiaan vielä muuten täysin alastomiin oksiinsa ja vasta niiden lakastuttua on hiirenkorvien vuoro.