Suureksi pettymykseksi Shanghain Suomen konsulaatti ei tänä vuonna järjestänyt itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Viime vuonna sellainen vielä järjestettiin, silloinkin kahdessa osassa 6. ja 7. joulukuuta, koska meitä suomalaisia alkaa tosiaan näillä seuduilla olla ruuhkaksi asti eivätkä konsulaatin tilat mitään valtavia ole, minkä kyllä itsekin totesimme käydessämme ennakkoäänestämässä syksyn kunnallisvaaleissa. Konsulaatin tilastojen mukaan suomalaisia asuu Shanghaissa ja lähiympäristössä jo lähes tuhat, mikä ei enää todellakaan ole aivan pieni määrä.

No, bileitä on silti riittänyt hieman turhankin paljon, pakko on ollut harrastaa hieman karsintaa. Viikko sitten olisi perjantaina ollut uuden shanghailaissuomalaisen sählyjengin Hakkapeliittojen perustamiskokous ja heti sen perään shanghain suomalaisten perinteinen kuukausitapaaminen O'Malleyssissä, mutta koska heti perään lauantaina oli suomalaisten joulujuhla ja sunnuntaiaamuna 05.20 herätys Shanghain maratonille, startti kun oli jo 07.30 aamulla ja vielä sunnuntai-illaksi merkattu firman joku hemmetin recognition dinner, niin selvää on, ettei kaikkialle ehdi eikä jaksa, joten Hakkapeliitat perustettiin sitten ilman minun apuani. Niin, ja minä en ole mikään maratoonari, mutta koska muitakin juoksumatkoja oli tarjolla ja osallistumalla meidän firmamme keräsi fyrkkaa hyväntekeväisyyteen, kannoin sitten minäkin korteni kekoon hipsuttelemalla minimaratonin eli 4,5 km. Meidän firmasta juoksijoita oli kaiken kaikkiaan 432 yhdeksästätoista eri maasta ja rahaa saimme kerättyä yli puoli miljoonaa taalaa eli ei ihan huono saavutus.

Suomalaisten joulujuhla lauantaina oli aika perinteinen, lasten juhla lähinnä, alkoi jo neljältä iltapäivällä ja päättyi kahdeksalta, oli pukki ja pipareita ja kinkkua, vaan ei maistunut kovin suomalaiselta, kalkkunaa, salaatteja, jotain pernalooran tyyppistä ja sen semmoista eli eipä siitä sen kummempaa. Firman recognition dinner oli sitten sitä ihteään eli hieman jotain järkättyä ohjelmaa ja sitten taas jenkkityyliin kiitosten ja palkintojen jakoa ja kuvia aamun maratoonilta ja hehkutusta ja taas palkintojen ja tunnustusten jakoa ristiin ja rastiin. Lähdin kesken pois, kun kellokin oli jo yhdeksän sunnuntai-iltana ja alkoi väkisin haukotuttaa eivätkä nuo kiinalaiset ihme performanssit, kuten esim. face changing, missä kirjavaan karnevaaliasuun pukeutunut hiippari kiinalaisen kamalan vingutuksen hurmaannuttamana hyppii lavalla ees ja taas ja salamannopeasti viuh-vauh vaihtaa naamallaan olevan sinisen maskin ruskeaksi ja sitten pinkiksi, mustaksi, gretuliiniseksi ja yrjönkirjavaksi ja ties miksi (kuva). Ei vaan oikein avautunut se tämän homman juju meikäläiselle.

Kiinalainen naamanvaihtotaiteilija

Itsenäisyyttä juhlimme sitten rauhallisesti naapureiden kanssa illallisen merkeissä eräässä keskustan hotellin pyörivässä ravintolassa 45-kerroksessa, mistä oli tosi hulppeat näkymät yli koko iltavalaistun kaupungin. Kallista kyllä oli, aivan Suomen hinnoissa ellei jopa vähän yli, mutta olipa ne maisematkin sitten kyllä näkemisen arvoisia.

Viime perjantaina postilaatikkoon tipahti kirje vuokraisännältä, että Kiinan kommunistihallitus on taas päättänyt panna yhden pisteen ulkomaiselle hapatukselle ja sulkea useita ulkomaisia tv-kanavia mukana mm. sarjiskanava Cartoon, Star World-elokuvakanava ja saksalainen Deutche Welle. Mikä tähän sitten on syynä, en tiedä, no, kai se hapatus tai ehkä paremminkin se, että kanavilla on kenties esitetty ohjelmaa, minkä ahtaasti tulkiten on voinut kuvitella Kiina-vastaiseksi tai ehkäpä Tiibet-myönteiseksi. Herkkänahkaista sakkia.

Nyt palaan pitkästä aikaa tapaukseen Lilong ja hänen vaimoonsa, jotka siis odottavat toista ja siten laitonta lastaan. Lilongin vaimo on nyt jo kuudennella kuulla raskaana ja raskaus alkaa jo näkyä selvästi. Heidän naapurustonsa on suhtautunut asiaan positiivisesti eikä lääkärissä käyntikään toistaiseksi ole ongelma, sillä lääkäriasemat ovat kiinnostuneita ensinnäkin potilasmaksuista ja toisekseen potilaidensa hyvinvoinnista, kyttäämistä varten valtiolla on aivat omat viskaalinsa. Hieman kyllä Lilongia harmittaa, sillä hän ei voi mennä perheensä luokse uutta vuotta viettämään, sillä siellä heidät tunnetaan ja matka sinne olisi kohtalokas syntymättömälle lapselle. Paras siis pysyä poissa ja piilotella Shanghaissa, kunnes lapsi on syntynyt.

Lilong muuten kertoi, että kun hänen siskonsa aikoinaan piilotteli samasta syystä miehensä ja esikoisensa kanssa jossain tilapäismajoituksessa ja viranomaiset olivat saaneet tietää heidän odottavan toista lasta, mutta eivät yrityksistä huolimatta heitä löytäneet, niin turhautuneina tästä ja koston vuoksi ajoivat puskutraktorilla heidän varsinaisen ja silloin tyhjillään olleen kotitalonsa tuusan nuuskaksi.

No niin, syksy saapuu tännekin. Ilma on ihmeen raikas ja kirkas, jopa taivas alkaa etäisesti näyttää siniseltä ja mikäs silloin on lähteä sunnuntaikävelylle kaupungille ja ennen kaikkea hieman syrjäisemmille kujille, haaveena kun on ennen kotiinpaluuta tehdä jonkinmoinen kuvareportaasi aiheesta "Shanghain todelliset kasvot" tms. mistä alla pari esimerkkiä aivan kotinurkilta. Mutta nuo desibelihirmut kauppakeskukset www.city.fi/antitv/klippi/25212/ tulee kyllä kiertää ja kaukaa.

Kiertelevä bataattikauppias Hami-kadulla

 

Hedelmäkaupan kissi

 

Maalari maalas...seinää

 

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tupakkatauko