Vajaan viikon keikka Saksaan on sitten ohi ja aikaeroista kumpaankin suuntaan jotenkin toivuttu. Paluumatkalla Helsinki-Vantaan lentokentältä takertui vielä mukaan kasa ruisleipää, kolme kilon klönttiä kevyt-Oltermannia, juustot kun ovat täällä hirvittävän kalliita, kilon patukka kotimaista meetwurstia, kosmetiikkaa, salmiakkia monta pakettia ja putkulaa eri lajeja ja vielä Saksan maalta 8 stikkiä dödöä, niitäkään kun ei tahdo Kiinasta löytää ja vielä sukkahousuja, kiinalaisiin kun ei vaimo mahdu, vaikkei mikään valas olekaan.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kotona odotti kasa postia ja mukana kaksikin kirjettä verottajalta, missä oli verotodistukset viime vuodelta. Yllätys oli melkoinen, kun ensimmäisestä kuoresta pomppasi esiin paperi, missä kerrottiin, että olen ansainnut viime vuonna 305 000 euroa ja mätkyjä pitäisi maksaa 35 000! Seuraavassa kuoressa oli sitten kaksi päivää myöhemmin tulostettu edellisen korvaava versio, nyt jo hieman maltillisempi, mutta silti siinäkin tulot oli merkattu niin korkeiksi, että myöhemmin huomasin päässeeni iltapäivälehtien kovatuloisten listalle ensimmäistä kertaa elämässäni, ilman omaa syytäni tosin, sillä verottajalla oli aivan kummallisia lukemia papereissaan, veroprosentiksenikin oli merkattu huikeat 14! Täytyypä tarkistaa. Mieltä kuitenkin lämmitti paperissa mainittu 36 000 euron veronpalautus, minkä pitäisi kolahtaa joulukuun alussa omalle tilille. 

Tuo veronpalautus kyllä kuuluu suurimmaksi osaksi, ikävä kyllä, työnantajalle, koska ne ovat jotakin verohyvitysmenettelyn kautta palautettuja Venäjälle maksettuja veroja tms., mullahan on kautta linjan ollut nettopalkkasoppari, missä käteen tulee kuukaudessa tietty summa ja työnantaja on hoitanut verojen maksun ja siten palautuksetkin kuuluvat sille. Liian nopeasti työnantaja ei kuitenkaan ole saataviaan perinyt, sillä mulla on edelleen tilillä roikkumassa viimevuotisia palautuksia 33 000 euroa. Eivät ole tähän mennessä kelvanneet, vaikka olen useaan otteeseen yrittänyt tyrkyttää. Harmittaa vaan se, että jos olisin tiennyt homman vievän näin kauan, olisi voinut kokeilla jotain korkeakorkoista määräaikaistalletusta tai jotain. No, ehkä sitten näillä seuraavilla palautuksilla.

Parasta hommassa on tietysti se, että nyt siellä kotikulmilla Suomessa naapurit kihisevät ja kohisevat siitä, kuinka meikäläinen vuolee kultaa ja ties mitä muuta yhtä hupaisaa. Mukavaa on mennä ens kesänä käymään kotosalla ja valittaa, kuinka tiukilla sitä ollaan ja kuinka rahat ei tahdo millään riittää yhtään mihinkään ja kuinka kaameen kallista kaikki on ja varsinkin sitä, kuinka työtä tekemällä ei  rikastu ei sitten millään. Eräät naapurit jo kommentoivat asiaa sähköpostitse.....  ehheheeeehe hee!!!!